Vietimme ihanan iltapäivän tänään ystäväperheen kanssa hevostelemassa. Minäkin uskalsin hevosen selkään, edellisestä kerrasta on 9 vuotta. Ihana harrastus, jonka voisi jälleen ottaa kuvioihin (jos vaan ”vanhuus”vaiva lonkassa tykkäisi samaa). Poikakin nimittäin innostui! Saimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun sain toimitettua samalla ystävän pyytämät laukut perheen vanhoista farkuista. Perheen äidin, isän ja kahden tytön farkut siis päätyivät näihin laukkuihin.
Toiveena oli tytöille blingblingiä. Tilasin glitter-silitysarkin ja hotfix-strasseja Pikku Piltistä. Kirjaimen tulostin ensin tavalliselle paperille ja siirsin perinteisellä lyijykynähankaus-tekniikalla arkin nurjalle puolelle, leikkaus ja silitys laukkuun. Silitysarkkeja käytin jo aiemmin veljeni paitaan ja pipoon, mutta kuten lahjaksi tehdyille tuotteille usein käy, en ehtinyt niitä kuvaamaan.
Kierros kirppareilla, ja löysin sopivat vyöt kantokahvoiksi sekä yhden kaulakorun koristeeksi laukkuihin. Kaulakorusta irrotin koristeita ja liitin ketjuun, jotta sain kahteen laukkuun sopivasti koristeita. Kummankin laukun yhteen koristeeseen liimailin vielä hilettä pikaliimalla. Näissä oli kivaa pientä näpertämistä, olikin mukava tehdä pitkästä aikaa tyttömäisiä juttuja! Strasseja silitin myös takataskuihin.
Kauppakassiin avasin farkkujen sisäsauman ja lahkeen lopusta tein kiilat sekä kantokahvat. Pohjan tein sauman ompelun jälkeen kääntämällä ja ompelemalla kulmat. Tikkailin vielä pohjan ompeleet, jotta laukku kestää varmasti ostokset. Tästä pohjan ompelusta varmaan löytyy jossain ohjeitakin, mutta voin sellaisen tehdä tännekin. Suunnitteilla on nimittäin itselleni käsityölaukku vanhoista farkuista, kuljetan mukana reissuilla aina käsityötä ja kunnon laukkua siihen tarkoitukseen ei vielä ole. Tosin tämä projekti on odottanut listalla viimeiset 2 vuotta, joten mitään takuuta valmistumisajasta ei ole ;).
Ystävän laukku on tehty samaan tapaan kuin blogini ensimmäisestä kirjoituksesta löytyvät farkkulaukut (<-klik). Vuorista ja vetoketjun kiinnityksestä en taaskaan älynnyt ottaa kuvaa.
Sunnuntaina tulee kuluneeksi puoli vuotta tuosta ensimmäisestä farkkulaukku-kirjoituksesta. Silloin on viimeistään luvassa pientä arvontaa!
Kylläpä on ihania kasseja. Tässäkin näppärä idea hyödyntää vanhoja housuja, kätevää. Näyttää hyvältä nuo vyöt ja koristeet. Antavat tosi kivan viimeistelyn laukuille. Muutama vuosi taaksepäin kokeilin ratsastusta ensimmäisen kerran. Se oli kyllä erittäin mukavaa, mutta niin se on vain jäänyt. Mukava jos löydät siitä myös harrastuksenkin :) ja vielä lapsen kanssa yhteisen. Kiva jäädä odottelemaan arvontaa. Ne on aina mukavia juttuja :)
VastaaPoistaKiitoksia Kanneli! Nämä laukut on kyllä nopeita tehdä, varsinkin jos ei tee vuoria eikä vetoketjuja kiinnittele. Itselläni tuli nuoruusvuodet vietettyä talleilla, sitten tulikin pitkiä taukoja, molemmat 10 vuoden luokkaa. Ehkäpä sitä voisi ihan tunneille ajatella nyt menevänsä, olisi mukava yhteinen harrastus (jos mieskin vaan innostuisi). Katsotaan, mitä keksin arvontaan :), Minäkin niistä pidän, vaikka en ole arpaonnettaren suosikki.
PoistaIhanan tyttömäisiä kasseja! Itse olen kovin huono tuunailemaan farkuista mitään, vaikka niistä saisi vaikka mitä aikaiseksi. Silloin kun poika oli pieni tuli tehtyä farkuista ja sammareista hänelle housuja, mutta kun nyt hän pitää mielellään collegehousuja, niin on sekin sitten jäänyt. Täytyy ihan tunnustaa, etten ole ikinä ollut hevosen selässä vaikka ystävissä on hevostyttöjä. Olen jotenkin aina vähän pelännyt hevosia, kun ne ovat niin isoja, hassua , eikö :) Arvontaa odotellessa, ahkerasti olen niihin osallistunut ja kaksi kertaa on onni potkaissut ja se se vasta hassua olikin kun ne voitot tulivat ihan pienen ajan sisällä toisistaan!
VastaaPoistaMinulla jotenkin lipsahti tuonne farkkujen suuntaan ompelut, en edes tiedä, mistä kaikki alkoi. Sitten niitä alkoi tupsahdella minulle. Yllättävän mukavasti myös ihmiset ovat pyydelleet laukkuja lahjoiksi, ettei kaikki farkut ole kaappiin jääneet. Hevospelko ei ole lainkaan hassua, onhan kyseessä iso eläin. Itsekin aina vähän jännitän hevosia (pakeneva saaliseläin kuitenkin kyseessä), vaikka isojen eläinten parissa olen ollut pienestä saakka. Äitini pelkäsi myös hevosia, kunnes eläkeiässä kokeili ratsastusta. Muistelen hänen käyneen muutamilla ratsastustunneillakin. Olen kyllä ahkerasti osallistunut arvontoihin, mutta taisin oman arpaonneni käyttää lapsena voitetuilla palkinnoilla. Kiitoksia Krista kommentista!
PoistaOmpa hauska idea! Kesällä on useamman kummitytön synttärit, niin pitääpä ehkä kokeilla :)
VastaaPoistaKiitos A-S! Itse ompelu ei kauaa vie, mutta kaikkeen pipertämiseen saa mukavasti aikaa kulumaan :). Näitä on vaan niin hauska tehdä!
Poista